Koulunaloitus

Viime viikolla täällä alkoi sitten oppilaillakin koulu. Tiistaina me oltiin ”naturvetareiden”, eli luonnontieteitä opiskelevien, kaa ulkoilemassa. Mun ohjaajalle kuuluu siis naturvetareiden ruotsi ja siks me ollaan pääosin niiden kaa. Päivittäin fiikataankin aina niiden muiden luonnontieteellisten opejen kaa. Eli oltiin siis Bodenin pururadalla, jonne me oltiin järkätty niille sellaisii rasteja. Mun ja ohjaajan rastilla ryhmien piti luonnonkivistä koota mahollisemman korkee torni, minuutissa. Mun tehtävä oli antaa oppilaille ohjeet ja pärjäsin siin ihan hyvin. Korkein torni tais olla 57 cm. Rastejen jälkeen me mentiin perille autolla ja oppilaat kävellen, hah. Viimeisenä rastina sai kokeilla ammuntaa. Mekin kokeiltiin. Mä sain 3/5 osumaa. Ekat kolme osu ja kaks vikaa huti. Siltikin se oli helpompaa ku oisin kuvitellu. Rastien jälkeen oppilailla oli jotain leikkejä ja sit alkokin sataa. Sitten sitä vettä satokin ihan kunnolla. Onneks oli melkeen vettä kestävät vaattet. Tosin jollain tytöistä oli vaan kangaskengät ja kangastakin, ne kyl kastu ihan kunnolla. Mut eihä ny kukaa lukiossa saappaita julkiselle paikalle voi laittaa?  Sit syötiin eväita ja vähä leikittiin, jonka jälkeen päivä päättyi.

Keskiviikkona puhuin sitten oppilaille ihan virallisesti. Esittelin itteni ja kerroin suomalaisesta koulusta. Loppuun oppilaat ois saanu kysellä, mut tyypillisesti kukaan ei kysyny mitää. Ohjaaja sit kyseli niiltä, et onks kellää sukulaisii Suomessa. Yllätyksekseni huomasin, et aika monella oli, monen mummo tms. oli suomalainen tai Torniojokilaaksosta. Alkuhöpötyksen jälkee ope anto oppilaille tehtävän ja jätti ne mun valvottavaks sinne luokkaan. Ne oli kumman rauhallisii. En tiiä arastelevatko mua jotenki alkuun. Iltapäivä suunniteltiin tulevia tunteja. Kävin myös lounastaa koululla ekan kerran. Ruokana oli kana-pasta-salaattii (!!!) Eipä suomalaises koulus koskaa tollasii ruoki mun aika ollu. Se oli viel tosi hyvää. Huippuu et saa syyä siel ilmaseks! J Keskiviikkona mulla alkoikin sit viikonloppu!

Oon tehny siel koulus mielenkiintosii havaintoja. Se luokka on melko samantyyppinen ku Suomessa. Siel on ne pakolliset hevaripojat, kovistytöt, sit muutama outolintu, sit ne kiltit ja tietysti erikseen ne nätit tytöt. Ketään urheilija tyyppii siel ei kyl taija olla? Muuten mun mielestä opettajan ja oppilaiden välit on aika erilaiset ku meillä yleensä. Ope on tosi läheinen niiden oppilaiden kaa, Ne jutustelee käytävilläkin keskenään ja melko henk.koht. asioistakin. Toistaseks en oo nähny niiden viel komentavan oppilaitaan, mut ei siihen kyl viel oo tarvettakaa ollu. Ehkä se täälki kuuluu enemmä peruskouluun. Oppilaat ei kuitenkaan täällä oo yhtä flegmaattisia kun ne mun mielest Suomessa on ollu. Ne osallistuu ja on ehkä enemmän kiinnostuneita kaikesta kun Suomessa.

Mielenkiintoista on ollu huomata että opettajat arvostaa suomalaista koulutusjärjestelmää täällä. Kuitenkin ne aina jotenkin olettaa sen olevan hirmu vanhanaikainen. Ohjaajaniki kuvitteli et Suomessa ei analysoida tekstejä tunneilla vaan keskitytään kielioppiin ja sit ku sanoin et kyllä sitäki tehään ni se oletti, et niitä analysoidaan vaan jollain kaavalla ja et vaan ”oikeat” tulkinnat hyväksytään. Oli jotenkin yllättynyt ku sanoin, et kyl meilläkin kaikki tulkinnat on oikeita. Sen lisäks ne selittää, et joo suomalaiset on hyvii lukemaa ja laskemaa, mut me oltais kyl parempii keskustelemaan jos sitä vaan testattais. Näinköhä olis?

Toistasek oon kyllä löytäny jotain erikoisuuksia täällä tosta koulutusjärjestelmästä. Selvästikin tääläkin on aika pahasti rahasta pulaa. Espanjan opella on vissii neljä tai viis kurssii joista aina kaks on yhtä aikaa. Siis eri tasosii ryhmii. Mikä tietty ajaa siihen, et jokatoinen kerta toinen ryhmä on etänä, eli himassa. Ei kielii opi kotona, ei ainekaa lukiolainen. Osa syy siihe, ettei rahaa oo on ehkä se, et oppilaiden ei tarte ostaa kirjoi vaan koulu ostaa ne. Sen takii täällä sit kirjat onki melko vanhaa sarjaa, ku uusiin ei oo varaa. Nuo nyt ei oo mitenkää hirmu isoja asioita, mut ei mua kyl huvittais sen espanjan open saappaisiin hyppää..

Tää mun viikonloppu joka siis alkoi jo to on menny ihan kivasti. Ke täällä paistoi ekaa kertaa oikeen kunnolla aurinko sitten ekojen päivien jälkeen. Täyty heti lähtee pihalle lenkille. Löysinkin tuolta sellaisen kivan lenkki polun veden rannalta. En tiiä onks se merestä tulevaa vettä vai joku lammikko. Kiva se lenkki on enihau. Muuten oon tuskaillu romantiikan kaa. No nyt on melkein eka oppitunti pulkassa. Oon siis itse sisäistäny englantilaisen romantiikan ja saanu siit viel jotenki ehkä sellasen et oppilaatki tajuis. Sen lisäks oon lukeni Stieg Larssonin Pilvilinna joka romahti:a. Meinaa olla loppuratkaisut lähellä ja paikat on jo aika jännät. Ei iltaisin millää malttais käydä nukkuu ja aamul tekis jo mieli alkaa lukee. Sen lisäks oon myös lukenu Frankensteinii. Koska oppilaiden pitää lukee se, niin kai openkin. Se ei oo olleskaa niin jännä ku Larssonin. Mä en vaan oo kirjallisuusihmisii, niin ei oikee toi iäkkäämpi koskaan uppoo…

Oon myös keksinyt et arki vapaapäivinä voin käydä tuolla yliopistolla syömässä, paikallisessa Minervassa, eli Amican ravintolassa. Perjantaina mä siel eka kerran kävin, yritin myös to, mut sillo siel oli lounas jo loppunu. Ruoka oli tosi hyvää, tosin ei se niin halpaa ku ruoka opiskelijoille Suomes on, 48 kr. Mut tääl ei taija kela maksaa sitä osaa siitä. Aion taas ma käydä siel, jos ehdin oikeeseen aikaan! Ei tarvi aina laittaa ruokaa, tai syyä samaa montaa päivää putkee.

Kävin myös ostaa joogavaatteet. Enhä mä mitää urheilukuteit oo tajunnu mukaan ottaa. Onneks mul on joogamatto sentään. Huomasin taas yhen asian minkä olin jo edelliskerralla täällä asuessa havainnut, mut ny jo unohtanu. H&M laittaa vaatteisiinsatäällä eri koko laput. Ostin S-koon jumppahousut. Suomessa oon ainaki M, jollen L. Täällä tuntee ittensä laihaks. Paikallisella joogakeskuksella on ens viikolla ilmainen viikko, niin hetihän mä oon sinne maanantai aamusta menossa, sillä mullahan on viel maanantainakin vapaata. Olis kyl sit tarkoitus ostaa sinne sarjakortti ja rupee käymää useemminki. Harmi, et se on aika kallista, mut toisaalta on se niin ihanaakin. Eikä sit menis tää vapaa- aika vaan perseen kasvatukseks, hah! Sen näkee sit ma millast se tääl on, mut kovasti kyl ootan! J

Viel olis pari vapaa päivää ennen kun alkaa taas koulu. Menee varmaan melko samoissa merkeissä. Yritän tuhoo sen Frankensteinin mahollisemman nopee, vaikuttaa sen verra tylsälle et kuhan sen vaan sais alta pois. Jos sit sais jostain käsiin Jens Lapiduksen trilogian kolmannen osan ja pääsis lukee sitä. Sitä onki jo ooteltu!

Paras meinas unohtuu. Ihana sisareni saapui tällä viikolla Tukholmaan. Ihaninta siitä tekee se, et meil on jo sellaiset liittymät, et voidaan toisille soitella ilmatteeks. No nyt ollaanki aika paljo höpötelty. Kivaa J Toinen paras juttu on se, et varasin myös jo lennot Tukholmaan. Eli enää ei ois ku yks tylsä viikonloppu täällä ja sitten halvan-viinin-ystävien syysleiri Tukholmassa J J J

Kirjoitus nro. 3

Perjantai oli siis vapaa päivä. Vapaapäivät on tosiaan tääl vähä tylsii. No päätin kuluttaa aamupäivän opiskelemalla espanjan juttuja ja sit iltapäivällä lähin kaupungille. Hommasin kirjastokortin ja lainasin espanjan esseisiin kirjoja, niin on vapaa-ajalle jotai hyödyllistä. Oli pikkasen hieno kirjasto, vaik valikoima olikin vähä kehno. Kiertelin kaupungilla ja tein löytöjä. Koti-geelikynsi-setin, oma etusormen (geeli)kynsi lähti irti niin ostin sit sellasen, et saan tilanteen korjattuu ja yllättävän hyvä tulikin, saa sit nähä miten se kestää…

Kävin myös systeemissä. Muistelin aikaisemmilta Ruotsin ajoiltani, et viina on tääl kallista, mut ei: Sehän on Suomea halvempaa. Ostin hätävaraks chileläisen luomuviinipullon, joka siis maksoi 52 kruunua. Toivottavasti olis myös hyvää. Siel oli muuteki eri viinivalikoima kun Alkossa. Nyt vaan pitää maistella niitä mitä Suomes ei oo J

Muuten olin viikonlopun tosi iisisti kotona tai siis tässä opiskelija murjussa. Tuli vähän opiskeltuu romantiikka-juttuja opetusta varten ja tehtyy kotihommii. Kävin myös pariin otteeseen kävelyllä tutustuu vähä et minlälainen tää lähiö on. Kumman rauhallisia nää paikalliset teekkarit. Ei ne ollenkaa elämöi ees viikonloppusin. Yhdetkään etkot taikka jatkot ei kantautunu tänne asti. Ja mä ku olin ihan varma et joka viikonloppu joutuu nukkuu tulpat korvissa. On se kumma jos EDES ruotsalaiset opiskelijat ei osaa ryyppää??!!!

Tänään alkoi siis oppilaillakin varsinainen koulu. Mua tais kuitenkin jännitää eka kunnon koulupäivä. En millää saanu unta eilen, ja näin painajaisii. Oli sit kivaa olla ihan silmät ristissä. Tai no ei ne siel viel mitää opiskellu. Oli ihan jännä nähä ne oppilaat joille sitä romantiikkaa opetan. Mulle tuli taas hirvee aleemmuuskompleksi. En tunne koskaan muulloin itteeni lyhyeks, paitsi lukiossa, joissa kundit on mua varmaan puol metrii pidempii. Onneks mul on kova ääni, ehkä pitää myös ostaa duunikorkkarit, niin on opeimagogin sinetöity. Luokka vaikutti toistaiseks ihan samanlaiselle mitä ne suomessa on paitsi, et siel oli vaan 23 oppilasta. Ihanaa! Muutenkin oli kaikkee jännää, lounastettiin ravintolassa opettajien kaa ja osallistuin konferensiin omana itsenäni ilman ohjaajaani J Tähän asti mua on kohdeltu tosi kivast. Oon ihan ku yks opettajista.

Bongasin myös hauskan tekstin kopiohuoneen/kirjavaraston ovesta: ”Stäng dörren, här finns saker som är mer värda än din årslön! –Det betyder inte mycket!”. Eli ”Sule ovi, täällä sun vuosipalkkaa kalliimpia tavaroita” johon joku OPE (!) oli sit kommentoinu et ”Se ei paljoo tarkoita”. Taitaa nää iteki olla aika kyllästyneitä siihe palkkaansa. Opettajien ammattiliitto myös kannustaa taistelemaan paremman palkan puolesta telkkarimainoksessa. Enkä kyllä ihmettele yhtään!

And even though I mostly hate the snow, now and forever, it 's better then hating people I don't even know.

Jotta blogin nimi ei jää ihan irralliseksi laitan tähä linkin sen takaa. Yks lempparibändeistäni sattuu myös olee täältä Luulajasta ja tässä ne laulaa kotikaupungistaan, tai siis kaupungistamme biisissä City of Cold. Toi otsikko on niin mun ajatuksista.

alku, början

15.8 alkoi matkani kohti tuntematonta. Pohjois--Ruotsin City of Coldia, Luulajaa, jossa mun on tarkoitus olla jouluun saakka.  Oon siis saanu mahdollisuuden toimia viereissessä kaupungissa apuopettajana lukiossa ja ajattelin jakaa kommellukseni täällä.

Tulin siis tänne Luulajaan sunnuntaina. Matka meni yllättävän nopeasti ja erityisesti mut yllätti se, et kaikki meni, niin ku olin suunnitellukki.  Aamulla serkku heitti mut Jalasjärveltä Vaasaan, josta nousin RG-linen laivaan (Melkoisen köyhä botski etten sanois). Uumajasta matka jatkui taksilal bussiasemalle, josta bussilla Luulajaan. Bussilla pääsi näppärästi uuden asunnon kulmille, joten ei tarvinnut kassejen kaa vaihtaa paikallibussiin. Asunnolle saavuttuani, kirjoitettiin vuokrasopimus, ja siinä miä sit olin – Ypöyksin omassa uudessa tunkkaisessa opiskelija-asuntola kopissa, vailla tietoa seuraavan päivän ohjelmasta. Illalla soitin ohjaavalle opelle ja sain lisäohjeita, joiden mukaan seuraavana aamuna pitää koordinaattorille soittaa, ni hän sit kertoo et millon pitää olla missäkin.

Maanantai aamuna soitin sit koordinaattorille ja sain ohjeet että monelta pitää olla ja missä. Päätin mennä kaupungin kautta, et saisin heti hommattuu bussikortin. Ja onnistuin siinäkin! Koulu , jossamun on tarkotus harjoitella on Bodenissa, n. 30 kilometrin päässä sisämaahan Luulajasta. Halusin kuiteki muuttaa Luulajaan, Boden on niin pieni paikka, et epäilin etten siel viihtyis kuitekaa. I´m a citygirl! Boodeniin saavuttua kierreltiin koordinaattorin kaa paikkoja ja tutustuttiin kouluun. Se tarjos mulle lounaankin J Sen jälkeen pääsin ohjaavan opettajan matkaan. Ohjaajani vaikutti mukavalta ja helpotukseksi se myös kerto, ettei duuni oo niin rankkaa ku pelkäsin etukäteen. Tiedossa olis alkuun romantiikan opettamista lukion kolmosille (kuulostipa pervolle) ja ”luokalle jääneiden” opettamista niin että pääsisivät läpi kursseistaan. Onneks, oon just espanjan kirjallisuudessa kirjottanu romantiikasta, et on vähä jotai pohjaa asiasta, vaikkakaan kirjallisuus ei oo ihan ”min grej”. Muutenkin täällä toi ”äikkä” on aika kirjallisuus painotteista, yäk. Töistä tullessa kävin vähän kaupungilla ja mukaan Nilssonilta tarttui ihan vahingossa yhet Fred Perryt ja toisetkin kangaskengät. Mut oli pakko, ne oli niin halvat.

Tiistaiksi sain sit vapaa päivän. Hoitelin asioita ja kävin ostelee asunnostani puttuvii artikkeleita, kuten pesuaineita ja peiton ja tyynyn. Ne oli ennestää niin ällöt, et kaks edellistä yötä olin nukkunu ilman. Kävin myös kauan kaipaamilla MAXin hamppareilla, tai siis hampparilla. Ja, voi kyllä, se oli just niin hyvää ku muistin sen olevan, om nom.

Keskiviikkona aamu alkoi ruotsin opettajien kokouksella. Siel yritettiin päästä yhteisymmärrykseen että miten uutta opetussuunnitelmaa alettais seuraa. En voinu tajuu, niitten opetussuunnitelma on vaan sellanen yleisiä ohjeita sisältävä lyhyt ohje. Ei mikää ihme jos koulutuksen taso on paskaa, jos opet ei itekää saa ohjeita mitä siel pitäis opettaa. Muutenki taas mut yllätti se ruotsalaisten työskentely. Siinä sitä diskuteerattiin ja huudettiin toisten päälle puoltois tuntii, ilman et hirveesti tuli tulosta. Kylhä tuon ennestää ties, mut aina se yllättää miten erilaisii me ollaan. Parasta oli kuitenki yks ope. Sillä oli mälli suussa ja käsivarret tatuoituina, nainen, ikää noin 50. Asennetta! Must tulee isona sellanen! Sen lisäks käytii palaverissa erityis open kaa koskien niitä luokalle jääneitä. Kaikki otti mut tosi hyvin vastaan J Sain myös paikan yhestä työhuoneesta. Niin siis tääl on opeilla omat työhuoneet(!!!), tai pöydät huoneis mis on muitaki opeja. Se onki ainut, mitä tähän mennessä oon huomannu niillä paremmin olevan. Ne saa paljo pienempää palkkaa ku meil Suomessa, vaik tääl on aika kovat verotkin. Se yllätti melko lailla. Tääl on viel suuremmat erot open ja vaik inssin palkois ku Suomes. (Ei tykkää). Töiden jälkee joutu käydä hakees sateenvarjon, aamusta asti oli satanu, eikä loppua näy.

Torstaina oltiin ruotsin opejen kaa paikallisen kirjallisuuden Nobel-voittajan Eyvind Johnsonin synnyin kodissa kuuntelees juttuja sen urasta ja roolista näillä seuduilla. Sinne tuli paikallinen lehti ”världspressen” tekee juttuakin siitä ja tietty mä jouduin haastateltavaks. Aina ei oo hyvä jos ulkonäön perusteella eroaa joukosta… Onnekseni, olin kuiteski Ruotsin kirjallisuuden historian kurssilla lukenu yhen tän kirjailijan kirjoista, etten ollu ihan pihalla. Päivä siel meni kivasti, saatiin hyvät kahvit x2 ja ihana lounas. Harmi oli, et koko päivän satoi, joten guidetur maisemissa oli aika tuskainen. Olin niiin jäässä. Illal joutuki juomaa hulluna teetä, et syväjää sisällä sulais. Huomen oliskin sit vapaa päivä, tai individuell arbete. Taas olis keksittävä jotain tekemistä. Vähän on tylsiä ollu illat täällä yksistee, mut viel ei masennuta!