Kirjoitus nro. 3

Perjantai oli siis vapaa päivä. Vapaapäivät on tosiaan tääl vähä tylsii. No päätin kuluttaa aamupäivän opiskelemalla espanjan juttuja ja sit iltapäivällä lähin kaupungille. Hommasin kirjastokortin ja lainasin espanjan esseisiin kirjoja, niin on vapaa-ajalle jotai hyödyllistä. Oli pikkasen hieno kirjasto, vaik valikoima olikin vähä kehno. Kiertelin kaupungilla ja tein löytöjä. Koti-geelikynsi-setin, oma etusormen (geeli)kynsi lähti irti niin ostin sit sellasen, et saan tilanteen korjattuu ja yllättävän hyvä tulikin, saa sit nähä miten se kestää…

Kävin myös systeemissä. Muistelin aikaisemmilta Ruotsin ajoiltani, et viina on tääl kallista, mut ei: Sehän on Suomea halvempaa. Ostin hätävaraks chileläisen luomuviinipullon, joka siis maksoi 52 kruunua. Toivottavasti olis myös hyvää. Siel oli muuteki eri viinivalikoima kun Alkossa. Nyt vaan pitää maistella niitä mitä Suomes ei oo J

Muuten olin viikonlopun tosi iisisti kotona tai siis tässä opiskelija murjussa. Tuli vähän opiskeltuu romantiikka-juttuja opetusta varten ja tehtyy kotihommii. Kävin myös pariin otteeseen kävelyllä tutustuu vähä et minlälainen tää lähiö on. Kumman rauhallisia nää paikalliset teekkarit. Ei ne ollenkaa elämöi ees viikonloppusin. Yhdetkään etkot taikka jatkot ei kantautunu tänne asti. Ja mä ku olin ihan varma et joka viikonloppu joutuu nukkuu tulpat korvissa. On se kumma jos EDES ruotsalaiset opiskelijat ei osaa ryyppää??!!!

Tänään alkoi siis oppilaillakin varsinainen koulu. Mua tais kuitenkin jännitää eka kunnon koulupäivä. En millää saanu unta eilen, ja näin painajaisii. Oli sit kivaa olla ihan silmät ristissä. Tai no ei ne siel viel mitää opiskellu. Oli ihan jännä nähä ne oppilaat joille sitä romantiikkaa opetan. Mulle tuli taas hirvee aleemmuuskompleksi. En tunne koskaan muulloin itteeni lyhyeks, paitsi lukiossa, joissa kundit on mua varmaan puol metrii pidempii. Onneks mul on kova ääni, ehkä pitää myös ostaa duunikorkkarit, niin on opeimagogin sinetöity. Luokka vaikutti toistaiseks ihan samanlaiselle mitä ne suomessa on paitsi, et siel oli vaan 23 oppilasta. Ihanaa! Muutenkin oli kaikkee jännää, lounastettiin ravintolassa opettajien kaa ja osallistuin konferensiin omana itsenäni ilman ohjaajaani J Tähän asti mua on kohdeltu tosi kivast. Oon ihan ku yks opettajista.

Bongasin myös hauskan tekstin kopiohuoneen/kirjavaraston ovesta: ”Stäng dörren, här finns saker som är mer värda än din årslön! –Det betyder inte mycket!”. Eli ”Sule ovi, täällä sun vuosipalkkaa kalliimpia tavaroita” johon joku OPE (!) oli sit kommentoinu et ”Se ei paljoo tarkoita”. Taitaa nää iteki olla aika kyllästyneitä siihe palkkaansa. Opettajien ammattiliitto myös kannustaa taistelemaan paremman palkan puolesta telkkarimainoksessa. Enkä kyllä ihmettele yhtään!