alku, början

15.8 alkoi matkani kohti tuntematonta. Pohjois--Ruotsin City of Coldia, Luulajaa, jossa mun on tarkoitus olla jouluun saakka.  Oon siis saanu mahdollisuuden toimia viereissessä kaupungissa apuopettajana lukiossa ja ajattelin jakaa kommellukseni täällä.

Tulin siis tänne Luulajaan sunnuntaina. Matka meni yllättävän nopeasti ja erityisesti mut yllätti se, et kaikki meni, niin ku olin suunnitellukki.  Aamulla serkku heitti mut Jalasjärveltä Vaasaan, josta nousin RG-linen laivaan (Melkoisen köyhä botski etten sanois). Uumajasta matka jatkui taksilal bussiasemalle, josta bussilla Luulajaan. Bussilla pääsi näppärästi uuden asunnon kulmille, joten ei tarvinnut kassejen kaa vaihtaa paikallibussiin. Asunnolle saavuttuani, kirjoitettiin vuokrasopimus, ja siinä miä sit olin – Ypöyksin omassa uudessa tunkkaisessa opiskelija-asuntola kopissa, vailla tietoa seuraavan päivän ohjelmasta. Illalla soitin ohjaavalle opelle ja sain lisäohjeita, joiden mukaan seuraavana aamuna pitää koordinaattorille soittaa, ni hän sit kertoo et millon pitää olla missäkin.

Maanantai aamuna soitin sit koordinaattorille ja sain ohjeet että monelta pitää olla ja missä. Päätin mennä kaupungin kautta, et saisin heti hommattuu bussikortin. Ja onnistuin siinäkin! Koulu , jossamun on tarkotus harjoitella on Bodenissa, n. 30 kilometrin päässä sisämaahan Luulajasta. Halusin kuiteki muuttaa Luulajaan, Boden on niin pieni paikka, et epäilin etten siel viihtyis kuitekaa. I´m a citygirl! Boodeniin saavuttua kierreltiin koordinaattorin kaa paikkoja ja tutustuttiin kouluun. Se tarjos mulle lounaankin J Sen jälkeen pääsin ohjaavan opettajan matkaan. Ohjaajani vaikutti mukavalta ja helpotukseksi se myös kerto, ettei duuni oo niin rankkaa ku pelkäsin etukäteen. Tiedossa olis alkuun romantiikan opettamista lukion kolmosille (kuulostipa pervolle) ja ”luokalle jääneiden” opettamista niin että pääsisivät läpi kursseistaan. Onneks, oon just espanjan kirjallisuudessa kirjottanu romantiikasta, et on vähä jotai pohjaa asiasta, vaikkakaan kirjallisuus ei oo ihan ”min grej”. Muutenkin täällä toi ”äikkä” on aika kirjallisuus painotteista, yäk. Töistä tullessa kävin vähän kaupungilla ja mukaan Nilssonilta tarttui ihan vahingossa yhet Fred Perryt ja toisetkin kangaskengät. Mut oli pakko, ne oli niin halvat.

Tiistaiksi sain sit vapaa päivän. Hoitelin asioita ja kävin ostelee asunnostani puttuvii artikkeleita, kuten pesuaineita ja peiton ja tyynyn. Ne oli ennestää niin ällöt, et kaks edellistä yötä olin nukkunu ilman. Kävin myös kauan kaipaamilla MAXin hamppareilla, tai siis hampparilla. Ja, voi kyllä, se oli just niin hyvää ku muistin sen olevan, om nom.

Keskiviikkona aamu alkoi ruotsin opettajien kokouksella. Siel yritettiin päästä yhteisymmärrykseen että miten uutta opetussuunnitelmaa alettais seuraa. En voinu tajuu, niitten opetussuunnitelma on vaan sellanen yleisiä ohjeita sisältävä lyhyt ohje. Ei mikää ihme jos koulutuksen taso on paskaa, jos opet ei itekää saa ohjeita mitä siel pitäis opettaa. Muutenki taas mut yllätti se ruotsalaisten työskentely. Siinä sitä diskuteerattiin ja huudettiin toisten päälle puoltois tuntii, ilman et hirveesti tuli tulosta. Kylhä tuon ennestää ties, mut aina se yllättää miten erilaisii me ollaan. Parasta oli kuitenki yks ope. Sillä oli mälli suussa ja käsivarret tatuoituina, nainen, ikää noin 50. Asennetta! Must tulee isona sellanen! Sen lisäks käytii palaverissa erityis open kaa koskien niitä luokalle jääneitä. Kaikki otti mut tosi hyvin vastaan J Sain myös paikan yhestä työhuoneesta. Niin siis tääl on opeilla omat työhuoneet(!!!), tai pöydät huoneis mis on muitaki opeja. Se onki ainut, mitä tähän mennessä oon huomannu niillä paremmin olevan. Ne saa paljo pienempää palkkaa ku meil Suomessa, vaik tääl on aika kovat verotkin. Se yllätti melko lailla. Tääl on viel suuremmat erot open ja vaik inssin palkois ku Suomes. (Ei tykkää). Töiden jälkee joutu käydä hakees sateenvarjon, aamusta asti oli satanu, eikä loppua näy.

Torstaina oltiin ruotsin opejen kaa paikallisen kirjallisuuden Nobel-voittajan Eyvind Johnsonin synnyin kodissa kuuntelees juttuja sen urasta ja roolista näillä seuduilla. Sinne tuli paikallinen lehti ”världspressen” tekee juttuakin siitä ja tietty mä jouduin haastateltavaks. Aina ei oo hyvä jos ulkonäön perusteella eroaa joukosta… Onnekseni, olin kuiteski Ruotsin kirjallisuuden historian kurssilla lukenu yhen tän kirjailijan kirjoista, etten ollu ihan pihalla. Päivä siel meni kivasti, saatiin hyvät kahvit x2 ja ihana lounas. Harmi oli, et koko päivän satoi, joten guidetur maisemissa oli aika tuskainen. Olin niiin jäässä. Illal joutuki juomaa hulluna teetä, et syväjää sisällä sulais. Huomen oliskin sit vapaa päivä, tai individuell arbete. Taas olis keksittävä jotain tekemistä. Vähän on tylsiä ollu illat täällä yksistee, mut viel ei masennuta!