Pakollinen kirjallisuusosuus ”äikänopen” blogissa. Eli sain jokunen viikko sitten Stieg Larssonin trilogian vikan osan ”Luftslotet som sprängdes” päätökseen. Oli kyl jännä, suosittelen. Ainut huono puoli Larssonin kirjois on, et niis on hirveen pitkä alkupohjustus ennen ku alkaa oiskeesti jännät paikat ja sit toivoo, ettei kirja koskaan loppuiskaan.
Sit luin tietty sen Frankenteinin. Joo oli se Romantiikalle tyypillinen klassikko, ei muuta sanottavaa.
Niin ja sain heti käsiini myös sen Jens Lapiduksen trilogian vikan osan Livet Deluxe. Voi juma, se kundi on taitava. Kirja oli niin älttömän hyvä, et mäkin luin sen viikkoon. Siis 500 sivua viikkoon. Se on mulle, joka ei siis niin perusta lukemisesta, tosi paljon. Ihan huippu kirja ja koko sarja. Suosittelen sitä kyl ihan kaikille. Taas se osas yllättää loppuratkaisullaan! J
No nyt on sit taas luvassa pakkopullakirjallisuutta. Eli meijän ykkösluokkalaiset lukee kirjallisuutta teemalla kulttuurista. Ne lukee neljä eri kirjaa, joista mä luen kaks ja mun ohjaaja kaks. Nyt luen kirjaani numero yksi. Martin Svensson ”Din Heder” ihan kivalle vaikuttaa, hieman erilainen mitä tapaan lukee mut onneks lyhyt ja ihan kiinnostava. Siitä seuraa ehkä syvempi analyysi myöhemmin. Sen ajattelin lukee tänä viikonloppuna ja sit pitäis lukee viel se toinen. Se on joko ”Shoo bre” tai ”Min pappa är snäll och mamma är utlänning”. Viel ei oo päätetty kumpi lukee kumman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti